Pink Eminence
20/05/2015

Paula Rahtu: Osta sika säkissä -ennakkolippu! Mitä tapahtui tiedottamiselle?

Harjavaltalainen rockfestivaali Karmarock päätti olla tänä vuonna julkistamatta ohjelmaansa etukäteen. Informatiivisen julkistustiedotteen sijaan esiintyjistä paljastettiin vain, että niitä on 12. Satakunnan Kansa raportoi juuri, että järjestäjien mukaan lippuja on myyty enemmän kuin koskaan ennen tässä vaiheessa. Kikka siis kannatti. Saman on todennut Ison-Britannian suurin festivaali Glastonbury, joka myy omat lippunsa loppuun ennen esiintyjien vahvistamista. Tänä vuonna kaikki 135 000 lippua myytiin 25 minuutissa.

Mitä on tapahtumassa perinteiselle tiedottamiselle ja tiedotteiden lähettämiselle? Lehdistötilaisuuksien pitämisestä monet ovat jo luopuneet ja hyvä niin. On todettu, ettei ajan kanssa kamppaileva media ehdi paikalle ellei sitten tarjolla ole jotain erityisen arvokasta, mitä tiedotteella ei voida välittää. Entä kannattaako vielä lähettää tiedotteita? Usein se voi olla järkevin keino levittää sanaa medialle ja sitä kautta suurelle yleisölle. Yhä useammin voisi ehkä pohtia myös muita vaihtoehtoja.

Tiedotteen lähettämistä harkittaessa voi miettiä, onko todella kyseessä tiedotteen arvoinen asia. Onko potentiaalinen kiinnostus uutiseen niin laajaa, että tiedote kannattaa kirjoittaa ja lähettää se laajalla jakelulla tiedotusvälineisiin siinä toivossa, että uutinen niissä julkaistaan. Vai onko kenties kyseessä mahdollisesti paria alan lehteä kiinnostava asia, joille saman tiedon voi tarjota suoraan soittamalla, kustannustehokkaammin ja kaikkien aikaa säästäen.

Mitä sitten tilalle tai oheen? Nykypäivänä voidaan puhua ilmiöjournalismista: media hakee ilmiöitä, joista kertoa. Tällöin tarjottava sisältö kilpailee kaiken sen kanssa, mitä ihmiset tahoillaan eri kanaviin tuottavat. Karmarock valitsi poikkeuksellisen, huomiota herättävän markkinointitavan, jolla se ansaitsi luultavasti paljon enemmän julkisuutta kuin normaali ohjelmanjulkistustiedote olisi tuonut. Ja ennen kaikkea se sai lipunmyynnin vauhdilla käyntiin. Tavallisesta poikkeava kamppis voikin olla yksi vaihtoehto.

Sisältömarkkinoinnista puhuvat nyt kaikki. Määritelmiä on monia, mutta yksinkertaisuudessaan se tarkoittaa, että kohderyhmälle tarjotaan sitä kiinnostavaa sisältöä sen parhaiten tavoittavissa kanavissa. Museo voi esimerkiksi tuottaa some-kanaviinsa näyttelyn teemoja tukevia videoita, jotka täydentävät museokokemusta. Tai festivaali voi tarjota omissa kanavissaan ohjeita siihen, miten vaikka tulkita nykymusiikkia. Tai julkistaa ohjelmistonsa luomalla siitä Spotify-soittolistan. Mahdollisuuksia on lähes rajattomasti. Ja ilmiöitä etsiessään mediakin voi kiinnostua.

Sisältömarkkinointi ja perinteinen tiedottaminen eivät ole toisiaan poissulkevia, tiedotteillekin on oma tilauksensa. Siinä missä japanilainen siivousguru Marie Kondo kehottaa kylmästi luopumaan kaikesta tavarasta joka ei tuota iloa, voi tiedotteidenkin lähettämisen kuitenkin kyseenalaistaa. Mikä on ylipäätään tiedottamisen rooli nykypäivänä? Jos viestinnän ja markkinoinnin muuttuva kenttä mietityttää ja uudet mahdollisuudet kiinnostavat, ota yhteyttä!

Paula  RahtuPaula Rahtu