Pink Eminence
22/09/2015

Outi Raatikainen: Kesämuseoiden kohtalo – hiljaiseloa vai jonotusta?

Kävin kesällä noin parissakymmenessä museossa tai kuvataiteen kohteessa pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Ei ehkä kannattaisi puhua samana päivänä Rijksmuseumista, Salon taidemuseosta, Stedelijkistä, Emil Cedercreutzin kotimuseosta, Grand Palais’sta, Serlachius-museoista ja Fondation Louis Vuittonista. Ajattelin kuitenkin yrittää, koska onnistuneiden museokäyntien peruselementit ovat mielestäni samoja.

Museoihin mennään, koska sisällön odotetaan olevan kiinnostava. Kokemus syntyy myös muusta: elämyksellisistä kahvila- tai ravintolapalveluista, ostosmahdollisuuksista, oheistapahtumista tai onnistuneesta informaatiosta. Kävijä aistii sisään astuessaan, onko hän toivottu vieras vai kesäloman häiritsijä.

Mäntän Gösta-museossa kävi kesäsunnuntaina reipas ihmisten kuhina. Museon lounasravintolat ja terassit olivat täynnä. Salossa ja Harjavallassa vallitsi hiljaisuus. Sadekesä on sama kaikille.

Mänttä museoineen ja Kuvataideviikkoineen on nopeasti hankkinut aseman kesän taidematkailun ykköskohteena kunnianhimoisten sisältöjen avulla, mutta myös osaamalla verkottumisen, myynnin, markkinoinnin ja viestinnän. Tämä tarkoittaa sidosryhmien ja kumppanuuksien aktiivista rakentamista pääkaupunkiseudulle asti. Mänttä menee merta edemmäs kalaan tuontiyleisön perässä ja uskaltaa kokeilla poikkeavia tapahtumaehdotuksia. Mäntän museomiljöössä oli esimerkiksi elokuussa kesän kiinnostavin ruokatapahtuma Food Camp Finland, jonka yli 400 euron illalliskortit myytiin loppuun jo keväällä.

Salon taidemuseo on esimerkki siitä, kuinka virkamiesten lomakausi hiljentää kunnallisen toiminnan. Elokuisena sunnuntaina puolen päivän aikaan museossa oli täysin hiljaista. Lipunmyyjä oli ainoa ihmiskontaktimme. Olin ajatellut juoda jälkkärikahvit museon kahvilassa, mutta se oli suljettu. Tiesin, että ruokaa museosta on turha yrittää etsiä. Onko näin pakko olla? Salon taidemuseossa olisi ainesta kulttuurimatkailukohteeksi. On sääli, ettei Leena Luostarisen hieno muistonäyttely kerää ansaitsemaansa yleisöä. Sisällöllisesti se oli yksi kesän kohokohtia.

Harjavallassa innokas nuori kesätyttö esitteli mieluusti rauhaisen uinuvaa Emil Cedercreutzin kotimuseota naapurin tutulle pariskunnalle ja heidän vieraalleen. Hmm, rakennus on todella hieno, mutta mitä kaikkea täällä voisikaan tapahtua, jos myös nykyhetken taide tuotaisiin edes kesävierailulle? Miljöö vetää vertoja jopa Mäntälle. Isoon vaihtuvien näyttelyiden tilaan voisi tuoda valtakuntaa heilauttavan puheenaiheen, joka on pakko nähdä matkalla Poriin. Jos luovuttaa sisällöllisesti, hiljaiselo on taattu.

Kansainvälisten suurten kaupunkien museot ovat ennakkolipunkin ostaneelle jonottamista vaativia elämyskohteita, joissa sisällöt voivat huikaista ja jalat väsyä. Niissä voi kuitenkin olla varma, että kävijän elämys koostuu näyttelyiden ohella kiinnostavista palveluista ja kaupoista sekä täydentävästä ja osallistavasta oheisohjelmistosta. Kun kesämatkailijan eurot ovat liikkeellä, sisällöt ja palvelut kannattaa laittaa kuntoon. Rijksmuseumin aulasta soi musiikki kadulle asti.

Museorintamalla tapahtuu onneksi myös Suomessa. Kansallismuseo uudistuu vahvasti ja uusii perusnäyttelyään. Olemme työssä mukana.

Outi  Outi Raatikainen, toimitusjohtaja, partneri