OUTI RAATIKAINEN: TAPAHTUMAKAUPUNKIKISA KOVENEE

Suomen kesä ja tapahtumien kulta-aika on käsillä. Ammattimaistuneet festivaalit, monet muut tapahtumat ja suurimmat tapahtumakeskukset ovat menestyneet hyvin ja kasvattaneet yleisöjään tilastojen mukaan. Festarit elävöittävät myös talvisin uinuvia paikkakuntia ja jättävät niille rahaa ainakin kerran kesässä. Useimmat niistä ovat syntyneet paikallisten, tulisieluisten sisällöntuottajien intohimosta. Sittemmin kiinnostuivat kaupungitkin. Tapahtumamatkailu on kasvava trendi ja aluetalousvaikutukset on alettu ymmärtää. Kysehän on paikkakunnan asukkaiden viihtyvyydestä, kaupungin kilpailukyvystä, imagosta ja rahan jäämisestä paikkakunnalle.

Yksi jos toinen suomalainen kaupunki ilmoittautuukin nykyään puheissaan tapahtumakaupungiksi. Onko tähän oikeasti kaikilla halukkailla eväitä? Ehkäpä ei. Ainakaan ennen kuin tapahtumabisneksen ammattimaistuminen kotimaisella ja kansainvälisellä tasolla lisääntyy.

Olen viimeisen vuosikymmenen aikana tehnyt tapahtumien, tapahtumapaikkojen ja tapahtumakeskusten (lue tapahtuma-alustojen) kehittämisen asiantuntijatyötä yli kymmenelle suomalaiselle kaupungille, joukossa kaikkein suurimmat. Menestymisen haasteet selätetään paikkakunnan luontaisten edellytysten (sijainti! väestöpohja! majoitus!) lisäksi tapahtumanjärjestäjien ja kaikkien tapahtumiin vaikuttavien viranomaistahojen saumattomalla yhteistyöllä. Tämä vaatii hyvää koordinaatiota ja jatkossa myös entistä enemmän rahaa. Paikkakuntia kilpailutetaan ja suurtapahtumista käydään houkuttelukisaa, jossa panokset ovat suuret. Sekin kannattaa, koska yksi keskisuuri festivaali tai päivän suurtapahtuma voi jättää alueelle 5–8 miljoonaa euroa.

Samaan aikaan tapahtumabisnes kansainvälisellä tasolla keskittyy esimerkiksi konserttien osalta harvojen, paikallispromoottoreita kilpailuttavien konserttijärjestäjien käsiin. Stadiontason keikkojen kilpailukenttä ei ole Tampereella tai Turussa vaan Berliinissä, Tallinnassa ja Tukholmassa. Isot konsertit ohittavat Suomen jatkossa yhä useammin.

Kotimaassakin tapahtuu mielenkiintoista keskittymistä ja myös mediakonsernit kiinnostuvat tapahtumista osana vaikuttavuuspalettia ostamalla festivaaleja. Tämähän tarkoittaa sitä, että tuomme tapahtuman, jos saamme suopean diilin aikaan kaupunkinne kanssa. Tippuvatko keskikokoiset kaupungit kisasta? Riittävätkö pienten ja keskikokoisten kaupunkimarkkinointirahat edes yhden tapahtuman merkittävään tukeen? Ainakin kannattaa miettiä, miten olemassa olevat, tapahtumia tukevat eväät saadaan viranomaisten, elinkeinoyhtiöiden ja tapahtumien tekijöiden kesken kuntoon. Yleisöjen mielestä voimaa löytyy tapahtumien yhteisöllisyydestä, pienikin on kaunista ja persoonalliset sisällöt kantavat.

Sisällöt sinne, missä niitä osataan tehdä, ja muut tapahtumien palvelujen palaset ja puitteet tukemaan tekijöiden onnistumista. Tarvitaan strategista ja kokonaisvaltaista tapahtumien kehittämisotetta. Missä olemme hyviä, mitä voimme tukea, osaammeko tunnistaa kasvavat helmet?

Pinkkejä käy ainakin Flow Festivalilla, Kotkan Meripäivillä, Sideways-festivaalilla, Savonlinnan Oopperajuhlilla, Kalasataman UG-bileissä, Pori Jazzissa, Helsingin juhlaviikoilla, Red Carpet -elokuvafestivaalilla Hyvinkäällä ja Helsinki Pridessa. Monta muuta on harkinnassa, kuten Öllesummer ja Tallinnan isot konsertit.

Iloista tapahtumakesää odotellessa!

Outi Raatikainen